Nihil Interitin valitsema vuoden suomalainen runoteos julkistetaan Turun Kirjamessuilla perjantaina 29.9. Palkintoraadissa toimivat vuonna 2023 Anna Elina Isoaro (pj.), Hanna Syrjämäki, Hanna Rentola, Janne Löppönen ja Reeta Holopainen.
Ehdokkaat ja raadin perustelut:
Virpi Alanen: Kunnes luut iloiset (Enostone)
Virpi Alasen Kunnes luut iloiset on teos, joka kykenee näkemään iloa, valoa, leikkiä ja lohtua sotaisassa, ekokatastrofin kynnyksellä kamppailevassa nykymaailmassa. Teoksen pääosassa ovat pienet, merkitykselliset havainnot maailmasta ja erilaiset olemisen tavat, joita tarkastellaan hartaan yksityiskohtaisesti. Alasen persoonallinen runokieli palkitsee lukijan aforistisilla kiteytyksillä ja hurmaavilla kielileikeillä. Teoksen yltäkylläinen sisältö tarjotaan lukijalle sopivan harkitussa ja tyylikkäässä muodossa. Alasen teos itsessään toimii maailman tavoin: lukija voi avata sen mistä tahansa kohdasta ja pysähtyä hämmästelemään yksittäisten säkeiden sisältämiä pienoismaailmoja.
Silja Kejonen: Äiti ja sylikoira (Gummerus)
Silja Kejosen Äiti ja sylikoira esittelee lukijalle äitihahmon, jonka huolenpidon piiriin kuuluu paitsi teini-ikäinen tytär myös perheeseen saapuva koiranpentu. Runojen tarkastelukohde vaihtelee taitavasti ihmislapsen ja koiralapsen välillä. Teos viipyilee pitkään myös äitihahmon tunnemaailmassa, jossa irtipäästämisen ja lähellä pitämisen tunnelmat välittyvät riipivinä, huumoria unohtamatta. Kauniin kirjaesineen sisältö on muodoltaan leikkisä ja vaihteleva: teoksen sivujen kääntely tuntuu aidosti merkitykselliseltä löytöretkeltä. Assosiatiivinen kieli yllättää positiivisesti ja ottaa ennalta-arvaamattomia suuntia pitäen lukijan jatkuvasti valppaana. Äiti ja sylikoira tavoittaa tuoreesti sellaisia äitiyden, rakkauden, ihmisyyden ja lajienvälisen kanssakäymisen sävyjä, joita runoudessa on harvemmin käsitelty.
Mari Laaksonen: Degne (Poesia)
Mari Laaksosen Degne luo omalakisen scifimaailmansa, joka ei turhia selittele eikä pyytele anteeksi. Scifirunous on Suomessa harvinaista, ja Degne on omassa lajissaankin poikkeuksellinen teos. Vahva, ilmaisuvoimainen kieli leikittelee uskonnon ja tieteen rekistereissä. Päiväkirjamerkinnöissä etsitään konejumalatar Degneä, ja uskonnollisissa kirjoituksissa häntä kuvaillaan. Inhimillisen ja ei-inhimillisen rajoja luotaava ihmettely imaisee lukijan mukaansa psykedeelisen jumalunen syövereihin ja houkuttelee katsomaan myös omaa maailmaa toisin. Teoksessa yhdistyvät röyhkeä mahtipontisuus ja hurmaava flirtti.
Mikko Räty: Borealia (Tammi)
Mikko Rädyn Borealia johdattaa lukijan läpi luonnontieteellisen museon. Planetaarisessa mittakaavassa ja vuosimiljardien aikajänteellä liikkuvat runot tarkastelevat ihmisen paikkaa muiden lajien joukossa. Luontokadon ja ekokatastrofin painavien teemojen rinnalle kutoutuu yksittäisen ihmisen kokemus rakkauden hauraudesta: kuten niin monien eliölajien, myös ihmissuhteiden on määrä kuolla ja kadota. Rädyn runokieli synnyttää kiehtovia metaforia törmäyttäessään arjen konkretiaa ja luonnontieteellistä sanastoa. Vaikka runot on ladattu runsaalla sivistyksellä, ne ovat sujuvia ja helposti lähestyttäviä. Teos onnistuu olemaan yhtä aikaa kunnianhimoisesti maailmankaikkeutta syleilevä ja lämpimän maanläheinen.
Panu Tuomi: Kardinaali Zen (WSOY)
Panu Tuomen Kardinaali Zenin virtuoosimaisessa teoskompositiossa yhdistyvät matemaattisen hallittu muoto, suuret metafyysiset kysymykset ja riisutun runokielen rajaton ilmaisuvoima. Zenbuddhalaista eetosta rakentavat runot kurottavat ajasta toiseen ja kääntyvät suoraviivaisista vastauksista hiljaisuuteen, olemassaolon selittämättömään perustaan. Hiotuissa säkeissä käsitellään omintakeisesti rationaalisen ajattelun rajallisuutta. Teos on älyllinen ja poeettinen taidonnäyte, jonka syvyydestä avautuu kokonainen maailma. Sen äärellä ei tarvitse ymmärtää vaan ennen kaikkea häikäistyä.
Mikko Väänänen: Q (Poesia)
Mikko Väänäsen Q:n lähtökohta on kiehtova: otetaan kaksi aihetta, jotka muistuttavat toisiaan äänteellisesti (kuu ja q-kirjain) ja kokeillaan, mitä merkityksiä niiden ympärille voidaan kerätä. Näinkin voi runoteoksen rakentaa! Jos sanat ovat sormi, joka osoittaa kuuta, Väänänen tarkastelee tuota sormea hyvin perusteellisesti, mutta muistuttaa myös kielen rajallisuudesta. Tuloksena on valloittava teos, jossa arkinen ja pyhä yhdistyvät visuaaliseen leikittelyyn ja lämpimään huumoriin. Suuresta oppineisuudestaan huolimatta Q ei ota itseään turhan vakavasti.