Turun Kirjamessut, Nihil Interitin vuoden runokirja -palkinto, 29.9. 2023. Puheen luki Intiassa matkailevan Mikko Väänäsen puolesta Viivi Waris.
Hyvä yleisö ja hyvä raati, pahoittelut siitä, etten päässyt paikalle henkilökohtaisesti. Voin tervehtiä teitä vain Viivin lukemana. Silti. Ehkä juuri siinä on sopivaa symboliikkaa kirjamessuille: minua luetaan. Ja kukapa olisi parempi lukemaan minua kuin Q:n tekijäkaartin toinen osapuoli graafikko Viivi.
Silti kuinka mielelläni olisin nauttinut Turun Kirjamessujen tunnelmasta sekä iloinnut runoudesta ja sen saamasta huomiosta. Mutta toisin oli kirjoitettu. Minun oli jatkettava ikuista kiertoliikettäni tutkimalla, onko vanhassa Dallapé-orkesterin esittämän merimieslaulun väitteessä perää. Onko Intiassa kuukin kuumempi?
Kun nyt istun Himalajan juurilla Rishikeshissa Gangesin rannalla sijaitsevan majataloni katolla ja katson kasvavaa kuuta sen itämaisessa hiukan alaspäin keikahtaneessa loistossaan, en voi kuin tuntea syvää kiitollisuutta kuuta kohtaan. Sillä kaikessa kuumuudessaan, kylmyydessään ja kirkkaudessaan se laittoi minut kirjoittamaan tämän teoksen. Kuu oli esittänyt kysymyksen. Minun oli vastattava siihen. Ei haltuun ottaen vaan ihmetellen.
Ja vaikka kirjan kannessa ja palkinnossa lukee minun nimeni, on tämä teos, Q, monen tekijän yhteistyön tulos. Se on kirkastunut hiljalleen monen tarkan lukijan katseen alla. Kiitos noille lukijoille, erityisesti Saaralle, Satulle, Juholle, ja teoksen kustannustoimittajalle Olli-Pekalle. Ilman heitä tätä kirjaa ei olisi. Kiitos kustantamolleni Poesialle sekä sen rohkealle ja periksi antamattomalle kustannuspolitiikalle. Juuri niin osoitetaan mieltä alati kiihtyvän tahdin ja kulttuurin yksipuolistumisen keskellä. Jatkakaamme mielen osoittamista.
Kiitos Nihil Interitille arvokkaasta työstä runouden parissa. Kiitos myös Taiteen edistämiskeskukselle apurahoituksesta.
Erityinen kiitos Viiville, joka tätä puhetta teille lukee, sillä yhteistyö Viivin kanssa teki teoksesta lopulta sen kirjan, joka se on. Viivi ymmärsi kirjan hengen ja loihti sille vaivaa kaihtamatta sanojen lomassa vilkkuvan visuaalisen loisteen, jota ilman Q olisi puolet siitä, mitä se nyt on. Se olisi puoli-Q.
Silti haluan kääntää katseen tekijästä lukijaan. Kuten kirjan kustantaneen Poesian periaate kuuluu: ”juhlitun tekijän sijaan pääosassa on lukijan työ”. Niinpä haluan omistaa tämän palkinnon kaikille lukijoille. Haluan omistaa sen niille lukijoille, joiden panos teki tästä kirjasta sen, joka se on. Mutta yhtä lailla haluan omistaa sen kaikille niille lukijoille, jotka jatkavat siitä ja luovat tämän kirjan – ja kaikki muut kirjat – yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Ilman lukijoita ei olisi kirjallisuutta, ei runoutta.
Lukeminen luo kirjallisuuden. Myös minut vihittiin tähän mysteeriin joskus 80-luvun ja 90-luvun taitteessa, kun löysin tieni Hyvinkään kaupunginkirjastoon. Kävi, kuten Manic Street Preachersin laulussa A Design For Life: ”Libraries gave us power.”
Jos en olisi lapsena rakastunut kirjallisuuteen, olisi elämäni äärettömästi köyhempi. Siitä puuttuisi Q:n loiste öisellä taivalla. Nyt nuo tuhannet ja tuhannet luetut sivut hengittävät ja jatkavat elämäänsä Q:n sivuilla, joiden toivon vuorostaan ruokkivan uusia teoksia.
Eräs Q:n runoista kuuluukin:
Kuulumme,
kasvamme yötä päivää
läpi mutaisen veden
kukkiaksemme
pinnallasi.
Kauan eläköön lukeminen. Kauan eläköön kirjallisuus, joka kasvaa läpi mutaisen veden kukkiakseen pinnallasi. Kauan eläköön kirjainten ja taivaankappaleiden välinen mystinen yhteys.
Kiitos.